Made in Kalanti (Kokemäen puukko)

Kahden viikonlopun rutistus Vakkaopiston puukkokurssilla Kalannissa takana (viikot 41 ja 43). Kurssin vetäjänä toimi Suomen puukkoseuran sihteeri ja monena vuotena Fiskarsin SM-kisa tuomaristoon kuulunut Risto Mikkonen, joten jonkinlaista tietämystä aiheesta löytyi tältä rintamalta.

Ei voi muuta sanoa kuin, että kyllä oli antoisa kokemus ja mukaan tarttuikin nippu uusia niksejä ja tekniikoita. Lisäksi kaiken rupattelun, kuuntelemisen, seuraamisen sekä pienten kotitehtävien saattelemana valmistui myös yksi Kokemäen puukko. Olihan puukon teko sentään kurssin perimmäinen tarkoitus.

Joku saattaa ihmetellä (kuten vaimoni), että miksi ihmeessä se ravaa tuollaisilla kursseilla, kun kerran puukkoja syntyy ilman niitäkin. Perimmäinen syy lienee, että aina voi oppia jotain uutta sekä uusia tapoja/näkökulmia miten jonkun asian voi toteuttaa toisin. Koskaan ei siis voi olla niin valmis, etteikö vielä voisi kehittää itseään. Eikös se omenakin täysin valmiina tipu puusta ja alkaa vain märäntyä? Toinen hyvä puoli kyseisissä kursseissa on, että siellä tapaa muita samasta harrastuksesta kiinnostuneita.

Kyseistä Kalannin kurssia voin siis suositella lämpimästi kaikille, jotka ovat kiinnostuneet aloittaa uuden harrastuksen tai haluavat oppia lisää puukonrakentamisesta. Jos jotain negatiivista täytyy mainita, niin aivan vasta-alkajalle voi ehkä tulla hieman väärä käsitys tarvittavan high-techin määrästä, koska alkeellisimmillakin työvälineillä pärjää.

Jotta juttu ei mene pelkäksi kurssista höpöttämiseksi, niin mainitaanpa hieman syntyneestä puukostakin. Kyseessähän on omalla kohdalla historiallinen tapaus, kun tämä järjestyksessä kahdeksas puukko on ensimmäinen täysin omaa tuotantoa eli teräkin on itse taottu sekä hiottu. Reilun kahden vuoden puukkoharrastelun jälkeen tämäkin päivä siis viimein koitti, vaikka kovin yritin pitää itseni erossa tuosta takomispuolesta.

Puukon malli ei tällä(kään) kertaa ole mitään omaa designia vaan tavoitteena oli siis perinteinen Kokemäen puukko. Malli on sinänsä kiitollinen, että siitä ei ole olemassa mitään millimetrin tarkkoja mittoja ja antaa näin pieniä vapauksia muotoilun suhteen. Tunnuksenomaisimpia piirteitä Kokemäkeläisessä ovatkin kahvan helattomuus ja kiilatupen malli/koristelu. Lisäksi myös kahvan pään viisteitä voidaan pitää yhtenä tuntomerkkinä, mutta vanhoja Kokemäkeläisiä on olemassa myös ilman tätä yksityiskohtaa. Nykypäivän version Kokemäen puukosta mielestäni parhaiten on toteuttanut puukkoseppämestari Pekka Tuominen.

Mitä tulee kyseisen puukon ja tupen yksityiskohtiin sekä toteutukseen, niin aika perus setillä edettiin. Terä on siis ensimmäinen tekeleeni (olisiko kolmas taos) ja se on profiililtaan lievästi salmiakki eli terän paksuin kohta löytyy teräviisteen ja hamaraviisteen rajasta (n. 3,3 mm). Kahva on lyöty terän ruotoon, apureikää käyttäen, n. 65 mm matkalta. Hommassa saa olla suht tarkkana, ettei puu vain halkea ja nytkin ruotoa sekä apureikää piti muutaman kerran muotoilla ennen lopullista sovitusta.

Tuppi on 2 mm vaaleaa raakareunanahkaa (ensikosketus kyseiseen tavaraan) ja sitä ei ole ohennettu mistään. Ompeleena on perinteinen suomalainen ommel, mutta toteutus ei ollutkaan aivan perinteinen. En ommellut tuppea suoraan puukon ja lestan päälle vaan toteutin sen ns. puskusauma tyylillä eli ensin mitattiin kaava, jonka pohjalta tuppi oli helppo neuloa ja lopuksi vain puukko lestoineen työnnettiin tupen sisälle. Viimeistelynä muutaman päivän nyylaus, tupen kuviointi, sauman viimeistely sekä värjäys extra-mustalla Narvi-värillä.

Lopputulokseen olen varsin tyytyväinen ja yllätyin kuinka onnistuin tekemään puukon miltei kokonaan kahden viikonlopun aikana (tupen viimeistely kylläkin kotiläksynä). Tietenkin puukosta löytyy muutama omaa silmää häiritsevä tekijä, mutta tällä kertaa en viitsi paljastaa niitä ”suurelle” yleisölle.

***** PÄIVITYS 24.5.2011 *****

Osallistuin sitten kyseisellä Kokemäen puukolla Puukonvalmistuksen SM-kisoihin 2011 (vaikka alunperin ei ollut kyllä tarkoitus). Sarjana toimi, Aloitusluokka (koska ensimmäistä kertaa kisoissa) ja Perinne- ja maakuntapuukkosarja. Kisat pidettiin perinteiseen tapaan joka keväisten Fiskarsin puukkopäivien yhteydessä, 14.5.2011. Tämän vuoden tuomaristokolmikon muodostivat: Pekka Tuominen, Aaro Huttunen ja J-P Peltonen.

Yllätyksekseni puukko menestyikin kisoissa yllättävän hyvin. Kyseisen sarjan kymmenen osallistujan joukosta, puukko sai II-palkinnon. Lisäksi jokainen kisoihin osallistunut sai kilpailupuukostaan arvioinnin (omani alla).

SM-PUUKONRAKENNUSKILPAILUN KANNUSTAVA ARVIOINTI KILPAILUPUUKOSTA

terä:
Hyvin viimeistelty. Kulmat hieman pyöristyneet
heloitus:
Perinteisessä kokemäkeläisessä olkapäät eivät ole kahvassa kiinni.
puukon pää:
Mittasuhteet ja muoto hyvä.
tuppi:
Tupen alaosan keikka voisi olla suurempi.
muita huomioita:
Hyvä toteutus.

Arviointi osui mielestäni, aivan naulan kantaan (omaa silmää härinneet tekijät ainakin löytyivät). Palkintosija oli silti kyllä täysi yllätys. Yllätys oli kaksinverroin suurempi, koska olin perheineni seuraamassa palkintojen jakoa Fiskarsissa ja pääsin näin ollen henkilökohtaisesti pokkaamaan palkinnon. Kyseinen sijoitus nosti minut myös seuraavaan kilpailuluokkaan (Ylempiluokka), jonne siis olivat oikeutettuja kaikki Aloitusluokan sarjoissa kolmen parhaan joukkoon päässeet. Palkitut puukot pääsevät myös kesän ajaksi näytille Suomen Metsästysmuseoon, Riihimäelle. Seuraavana vuonna pitänee siis ilmeisesti panostaa jälleen kisoihin.