Kukaan ei ole seppä syntyessään

Tämä vanha sanonta osoittautui hyvinkin paikkansa pitäväksi, kun viime keskiviikkona pääsin kokeilemaan sepän taitojani.

On siis taas se aika vuodesta, kun kansalaisopistot avaavat oviaan ja tuli sitten itsekkin ilmoittauduttua muutamalle kurssille. Totutusta poiketen meninkin tänä vuonna Eurajoen puukkokurssille Rauman sijaan. Erona Rauman kurssiin on, että Eurajoella taottaisiin terät itse ja tuo olikin pääsyy miksi vaihdoin kurssia. Kyllähän jokaisen puukontekijän ainakin joskus täytyy kokea, että kuinka se puukon tärkein osa oikein syntyy, tai tulisi syntyä, omista hyppysistä.

Viime keskiviikkona se sitten alkoi. Kurssin vetäjinä toimii pari Fiskarsin SM-kisoissakin menestynyttä puukontekijää ja puitteetkin olivat huomattavasti paremmat, kuin Raumalla. Puukkokurssi järjestettiin siis Eurajoen kristillisen opiston tiloissa ja paikka oli sama, jossa opetetaan myös veneenrakennusta.

Muutaman taontaesimerkin ja pienoisen odottelun jälkeen päästiinkin itse asiaan. Noin 45 minuutin epämääräisen paukuttelun ja koomailun jälkeen ensimmäinen taokseni olikin sitten valmis ja valmiina metallikeräykseen :D Liikkeelle lähdettiin 4 x 15 mm hiiliteräs latikasta ja lopputuloksena oli palanut puukonterää etäisesti muistuttava kapistus. Pahimpia virheitä oli terän liiallinen ohennus ja tästä johtuva aivan liiallinen kuumennus, jolloin terän kärjestä paloi kaikki hiilet pois. Terää ei siis pystyisi enää karkaisemaan.

Pakkohan tuo metallinpala oli säilyttää, varoituksena jälkipolville. Ehkäpä tästä sitten opittiin taas jotain ja ensikerralla homma sujuu jo huomattavasti jouhevammin.