Vuolupuukko med scandi vibe

Melkein vuosi onkin kerinnyt jo vierähtää edellisestä puukon tapaisesta eli pajalla on ollut aikamoista hiljaiseloa tällä rintamalla. Jostain kuitenkin tuli taas napattua kipinä tähänkin touhuun ja eipä nuo taidot olleet näköjään mihinkään kadonneet.

Tällä kertaa tavoitteena oli tehdä perinteistäkin perinteisempi vuolupuukko. Lähtökohtana mallille oli Kokemäen puukko eli puukossa ei ole ollenkaan etuhelaa (sitä metallilevyä terän ja kahvan välissä). Tupen osalta homma karkasikin aivan käsistä ja se ei ole suomalaista perinnepuukkoa nähnytkään.

Joku jossain foorumilla tokaisikin, että siinähän on suomalainen puukko ruotsalaisella tupella. Täytyy tosiaankin myöntää, että puukko ja tuppi eivät oikein ole samaa paria.

Puukko on siis ”yksinkertaisuudessaan” tehty niin, että terän ruoto on lyöty naulan tavoin puupalikkaan. Tämän jälkeen palikasta on muotoiltu kahva ja se on saanut päällensä omatekemän antiikkivahan (seos: karnaubavahaa, tervaa ja pellavaöljyä).

Teränä käytin tällä kertaa oikein käsintaottua terää ja sen on takonut Pasi Hurttila, joka pitää pajaansa Leineperin Ruukilla. Erikoisuutena voidaan sanoa, että terä on sammutettu tervaan. Ohessa pieni lainaus Hurttilan kotisivuilta.

Arvostan perinteisiä käsityömenetelmiä ja niiden säilyttämistä. Taontatuotteet valmistan täysin käsivaralta takomalla. Pajalla on toki sähkö, joten apuna käytän myös esim. pora- ja hiomakoneita.

Käsityönä tehdyistä tuotteista jokainen on yksilö, eikä ole samanlainen toisen vastaavan kanssa. Tämä ominaisuus puuttuu täysin teollisesti tehdyistä tasaisen kliinisistä tuotteista.

Lähde: T:mi Pasi Hurttila / Tietoa yrityksestä

Kuten aiemmin jo mainitsin, niin tuppi onkin jo kaukana siitä perinteisestä suomalaisesta tupesta. Tupen teko hetkellä, kun käsillä sattui olemaan Puukkoposti 01/2009, jossa neuvotaan puskusaumaisen tupen ompelu (hyvin tyypillinen ommel ruotsalaisissa puukoissa).

Tuppesta tulikin varsinainen kokeilujen kokeilu. Se on siis toteutettu puskusaumalla ja vielä siten, että sauma kulkeekin tupen takana toisella laidalla eikä keskellä kuten perinteisesti. Lisäksi tupen kantuu on ”niitattu” nahkanyörillä ja kuviontikin muistuttaa kovin skandinaavisia sukulaisiaan. Liekö ollut aloittelija tuuria vai mitä, mutta puskusauma onnistui mielestäni helvetin hyvin.

Täytyy kyllä todeta, että taas tuli opittua roppakaupalla varsinkin tupenteon saralla. Eriasia onkin olisiko tällaista tupea kannattanut tehdä tällaiselle puukolle, mutta oppia ikä kaikki ja ensikerralla sitten pyritään pysymään ruodussa.