Mistä on pienet puukot tehty?

…laakerikehästä, jääkiekosta, alumiinista, nahasta sekä ”ripauksesta” pienen pientä viilausta. Niistä on pienet puukot tehty.

Viimekertaisesta valmiista puukosta tulikin vierähtäneeksi jo tovi. Tarkkaan sanoen reilut vuosi ja neljä kuukautta. Eli armon vuonna 2011, ei allekirjoitteneelta valmistunut yhtään ainoata valmista puukkoa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että olisin ollut puukkojen suhteen aivan toimettomana. Lähinnä aika on kulunut teräntekorintamalla ja niistä juttua ehkä tuonnempana. Vuoden takaisen Fiskarsin kisan menestyksen johdosta oli kuitenkin aika katkaista tämä komea putki ja tällaista jälkeä sitä nyt sitten syntyi.

Joku saattoi jo arvata, että kyseinen puukko matkasi siis Fiskarsiin. Sarjana Ylempiluokka ja käyttöpuukkosarja. En tiedä kuinka suuri vääryys on esitellä jo näin etukäteen puukkoa, joka osallistuu tämän vuotisiin Fiskarsin SM-kisoihin (rikkoo varmaan jotain puukkoseppien vaiettua sääntöä), mutta teenpä sen silti. Oikeastaan alunperin oli tarkoitus osallistua kisaan jopa kahden puukon voimin, mutta koska asiat pakkaavat jäämään viimetinkaan ei toinen ehtinyt valmistua määräaikaan mennessä (ehkäpä ensi vuodeksi).

Puukossa itsessään ei ole mitään suuria ihmeellisyyksiä. Pyrin vain ainoastaan tekemään mahdollisimman yksinkertaisen ja selkeälinjaisen puukon ja sama linja tuli jatkumaan myös tupessa. Mitä tulee taas materiaaleihin tai lähinnä kahvan materiaaliin, niin se ei olekaan aivan tavanomaista käsintetyjen puukkojen taholla (uusissa Marttiineissa kylläkin). Kahva on tehty nimittäin perinteisestä jääkiekosta eli kumista, Made in Czeck Republic.

Kahvamateriaalina jääkiekko olikin varsin mukavaa työstettävää. Hiomanauhat, viilat, hiomapaperit ym. pystyivät siihen varsin mallikkaasti ja loppusilaus alimiinioksidilla ja lumppulaikalla saivat aikaan loistavaa jälkeä, jättäen silti kahvaan silkinhimmeän pinnan. Kyseinen operaatio on melko pakollinen, koska hienoimmat hiomapaperit eivät enää tahtoneet poistaa aiempien paperien jälkiä, kumin hieman joustavan pinnan takia. Mitä tulee materiaalin muihin ominaisuuksiin, niin se kestää hyvin helojen hiomisesta aiheutuvan lämmön ja itse jopa poltin siihen reiän ruotoa varten. Perinteisen öljyämisen sijaan kahvan viimeistely sujui kojelaudan puhdistusaineella. Harmi vaan, että kiekkoja ei valmisteta yhtään isompaa kaliberia.

Jääkiekon koosta johtuen, puukon kahva jäi aika lyhyeksi vaikka tein siihen hyvinkin massiiviset helat ”meri”alumiinista. Helat viimeistelin aluksi lumppulaikalla, mutta koska kokemuksesta tiedän, ettei alumiini kovinkaan kauan säilytä kiiltoaan ja lisäksi kun tuppeen tuli alpakkaa ja rosteria, jotka kiiltävät huomattavasti kirkkaampina. Päädyin suorittamaan kaikkien kiiltävien osien (en terän) lopullisen kiillotuksen 0000 teräsvillalla. Kyseistä kiillotusmenetelmää suositteli myös Puukkoseppämestari Arto Liukko Puukkopostin Kauhavalais-juttusarjassaan (Puukkopostit 1/2011 – 1/2012). Sitä ennen kaikki oli tietysti hiottava hiomapaperilla aina 2000 karkeuteen asti, joten oikotietä onneen ei tässäkään ole olemassa.

Kyseisessä puukossa on myös ensimmäistä kertaa käytössä uusi ”leimani”. Leima on toteutettu etsaamalla ja ns. elektrolyysi-menetelmällä. Apuna toimi tasavirtamuuntaja, tilkka suolavettä ja leiman sapluuna. Tarkemmat ja melko hyvät ohjeet kyseiseen hommaan voi löytää esim. British Bladesin -sivuilta ja sapluunan teko-ohjeet taas tuolta. Menetelmä on varsin nopea ja tehokas, kunhan sapluunan laiton terään saa onnistumaan kunnolla. Itse leiman mallin suunnitteluun vierähtikin sitten jo useampi vuosi.

Jottei puukko ja sen tuppi olisi kuitenkaan jääneet aivan liian koruttomiksi vaikkakin eräs kuuluisa jääkiekkovalmentaja on joskus sanonut ”Keep it simple, stupid!”. Piti tuohon kantuun kannakekorvaan kokeilla yhtä tämän vuoden Kalannin puukkokurssilta tarttunutta juttua. Eli tein siihen pienen helan alpakkapellistä. Kiitokset ideasta kurssin vetäjälle Risto Mikkoselle ja hänen matkassaan olleelle Petri Paukkusen komealle puukolle. Kantuun niitti on myös alpakkaa ja se on toteutettu jo edellisessä julkaisussani toteutetulla tavalla. Poikkeuksena O-lenkin sijaan käytin D-lenkkiä, jonka väänsin ruostumattomasta 2,4 mm TIG-langasta.

Äitienpäivän tiennoilla tiedetäänkin jo kuinka puukko tuli pärjäämään Fiskarsissa vai tuleeko se bumerangina takaisin. Jos ei muuta niin ainakin sieltä saa rehellisen palautteen puukosta ja sen laadusta ja niistähän ei voi ottaa kuin opiksi.